Romantikolla voidaan tarkoittaa kahta erityyppistä ihmistä. Romantikko voi olla henkilö, joka järjestää kynttiläillallisia, alkaa laulaa kadulla rakkauslauluja mielitylleen tai ostaa ruusuja ja kirjoittelee runoja vain koska “tuntui siltä”.
Romantikko klassisemman määritelmän mukaan on henkilö, joka on kiinnostunut ihmissielun pimeästä puolesta ja unista, ja jolle mielikuvitus sekä tunteet ovat tärkeämpiä, kuin rationaalinen ajattelu.
Putro on näistä ehdottomasti jälkimmäistä tyyppiä sekoitettuna realismiin ja romantiikan kääntöpuoleen, melankoliaan, vaikka on toisinaan salaa myös ensimmäistä määritelmää romantikosta. Mutta vain hyvin hillityssä muodossa.
Tunnelmaa rivien väleissä
Sanoituksissaan Putro keskittyy useimmiten yksityiskohtiin ja tarinan maalaamiseen kuuntelijan mieleen näiden avulla. Esimerkiksi laulussa Olet puolisoni nyt Putro laulaa “Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa, on hiljaisuus niin täydellisen hiljaista. / Että kuiskauskin on huuto. En vaihtais sekuntiakaan. / En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja, en jäätä joka murtui, en kirkonkelloja. / Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt.”
Putro kuvailee sanoituksissa tarkasti yksityiskohtia, joiden avulla hän rakentaa erittäin tunteellisen kuvauksen laulun tunnelmasta ja teemasta. Paljon jää rivien välistä luettavaksi, mutta tässä piileekin Putron romanttisuuden salaisuus: kuulijan mielikuvitus itse määrittää, mitä laulussa todella sanotaan.
Päällisin puolin tarkasteltuna laulun sanat vaikuttavat rationalistin laatimilta, sillä niissä ei puhuta tunteista, ei rakkaudesta, ei vihasta, vaan kuvaillaan sen sijaan pieniä yksityiskohtia. Todellisuus on kuitenkin toinen, sillä Putrolla on kappaleissaan tietty tunne ja tunnelma sanoitusten takana, jonka hän tuo esille pienillä vihjauksilla. Loppujen lopuksi Olet puolisoni nyt on erittäin haikea ja surullinenkin kappale, jopa melankolinen, mutta tätä ei kuulijalle kerrota suoraan. Tunnelma täytyy löytää rivien väleistä.
Ajatuksia ja tajunnanvirtaa
Putro keskittyy siis romantikon tavoin sanoituksissaan tunnelmaan ja tunteeseen. Monet Putron sanoituksista ovat kuin jonkun toisen ajattelemia ajatuksia, tajunnanvirtaa, jotain mitä ei täysin samalla tavalla sanota ääneen. Esimerkiksi kappaleessa Taitekohdassa samannimiseltä albumilta Putro laulaa “Mä tunnen, kuinka kateus korventaa / Ja katson yhtä kollegaa / Sen nuoruutta ja valovoimaisuutta”.
Tämä on kuin suoraan jonkun ajatuksista, muttei tällaista kukaan sanoisi ääneen. Ihmismielen synkkää puolta kuvaillaan tässäkin. Päällepäin laulun henkilö mahdollisesti ei koskaan tule kertomaan tunteistaan ja kateudestaan kollegaa kohtaan, vaan sen sijaan pitää ne salattuina. Tässä ei ole kyse rationaalisesta ajattelusta, vaan nimenomaan tunteista, jotka ovat romantikolle tärkeässä osassa.
Sanoitukset syntyvät kuvista
Sanoittaessaan Putro kertoo näkevänsä kuvia, jotka eivät aina ole liikkuvia vaan joskus myös kuin valokuvia. Putro itse katsoo sivusta ja sijoittaa päähenkilölle omia piirteitään, jolloin tarina muuttuu todeksi. Putro käyttää mielikuvitustaan oman muistinsa lisäksi, eli värittää muistoja uuteen uskoon keksimiensä yksityiskohtien avulla. Putrolle romantikkona on helpottavaa, ettei sanoitustyön tarvitse olla todellisuutta mukailevaa kirjurityötä, sillä se tekisi kappaleiden tekemisestä paljon vaikeampaa.
Toisin on esimerkiksi Neljän Ruusun kohdalla. Neljä Ruusua kirjoittaa paljon avoimimmin ja yksinkertaistetuimmin sanakääntein rakkaudesta ja muista universaaleista teemoista, joka ei jätä kuuntelijan mielikuvituksen varaan paljoakaan. Tätä musiikkia on helppo kuunnella, sillä ajatus on esitetty jo paljaana ja helposti ymmärrettävänä, sellaisena kuin asia on. Putro sen sijaan verhoaa sanoitusten takana olevan tarinan tai ajatuksen sanoihin, jotka hienoisin kääntein vihjaavat ja maalaavat kuuntelijan mieleen tarinan.
Palavaa rakkautta ja kiihkeitä tunteita
Putrossa on myös perinteisempää romantikkoa, joka rakastaa palavasti ja kertoo tunteistaan mahtipontisesti. Tai ainakin Putro osaa kirjoittaa laulunsa tällaisen henkilön näkökulmasta. Tästä hyvä esimerkki on muun muassa kappale Synnyin tahtomaan sut, jonka nimi jo kertoo palavasta tunteesta. Yllättävää kyllä, laulu Rakastele mua sen sijaan ei ole kovin romanttinen, vaan laulussa kerrotaan kiihkein ja jopa naturalistisin sanakääntein miehen halusta tulla korjatuksi ja rakastelluksi. Seksuaalinen kanssakäyminen on ollut Putrolle hänen omien sanojensa mukaan vaikea aihe, eikä kappaletta ollut helppoa kirjoittaa.
Kappale Tavalliset hautajaiset on myös kuin realistinen kertomus, tai kenties monologi, jota pitää yksinhuoltajaäiti Pohjois-Suomesta. Tämän kappaleen sanoitukset ovat samalla tavalla kuin monen muun Putron kappaleen kuin kuvitteellisen henkilön sanelua esimerkiksi ystävälleen tai itselleen. Esimerkiksi kohta “Toki tää on pieni yhteisö, ja ihminen on perso juoruille / Minä päätin kulkea ylväästi ja pystyssä päin. / Tehdään tämä selväks kerralla, on ollut elämäni ainutkertaista.” sekä “Mä tahdon tavalliset hautajaiset, ja niiden jälkeen pienet kahvikekkerit / Voi Liisa naapurista tuoda kakkuja, ne sateen sattuessa täytyy suojata.” voisi olla esimerkiksi puhelinkeskustelusta tai ystävien saunaillasta poimittu tarinanpätkä.
Romantiikkaa sanojen takana
Osa Putron kappaleista on romanttisia myös täysin toisella tavalla. Kuulija voi aistia laulun päähenkilön rakkauden toista kohtaan, vaikkei sitä suoraan sanotakaan. Kappaleessa Hoidetaan kämppä Berliinistä Putro laulaa “Muutetan yhteen nyt on sen aika / Ollaan seurusteltu kohta jo seitsemän vuotta / Meillä on fyrkkaa päällä ja rakkaus riittää / … / Voidaan tulla tänne takaisin ja perustaa perhe” kertovat laulun henkilön rakkaudesta toista kohtaan muun muassa kertomalla, että pari on ollut yhdessä jo seitsemän vuotta. Kappaleen päähenkilö sisällyttää rakastettunsa myös tulevaisuutensa kuvioihin ja olisi myöntyväinen perustamaan tämän kanssa perheen myöhemmin elämässä.