Samuli Putro tuli tunnetuksi alun perin ennen kaikkea Zen Cafén laulajana, kitaristina ja sanoittajana. Yhteinen matka Zen Cafén kanssa kesti jopa 16 pitkää vuotta, eli koko bändin olemassaoloajan. Zen Café muodostui kolmesta jäsenestä: Samulista itsestään, Kari Nylanderista (basso) sekä Pete Parkkosesta (rummut). Bändin jäseniä ovat olleet myös Mikko Oesch (kitara, laulu) sekä Tuomo Mäkipaavola. Bändi soitti suomirokkia levy-yhtiö Warner Music Finlandin alaisena.
Levytyssopimuksen Warnerin kanssa mahdollistivat oikeanlaiset kontaktit eli bändin senaikainen valomies Jaakko Muilu, joka tunsi Martti Salmisen, joka puolestaan oli Warnerin miehiä. Salmisesta Zen Cafén kappaleista puuttui paljon, mutta Putron tyyni ja ilmeetön tapa ottaa kritiikki vastaan teki vaikutuksen Salmiseen, ja näin hän kiinnostui bändin kanssa levytyssopimuksen tekemisestä kaikesta huolimatta. Zen Café tuotti yhteensä 8 albumia ja nousi loppukausinaan erittäin suureen suosioon ja ajan suomalaisten bändien huipulle. Matka huippuvuosiin ei kuitenkaan ollut helppo, vaan vaikeuksia riitti. Alkuaikoina bändin levymyynti oli kaukana räjähdysmäisestä, eikä sujunut odotetusti.
Vartiokylän Oranssi ry:n talo
Zen Cafén tehtyä levytyssopimuksen Warnerin kanssa Putro muutti 90-luvun lopulla Vartiokylään Oranssi ry:n taloon, jossa monet Zen Cafén lauluista on kirjoitettu. Putro asui talossa yhteensä yksitoista vuotta ja monet tuona aikana kirjoitetuissa lauluissa ilmestyvistä motiiveista tai esineistä löytyvät talon läheisyydestä, kuten harjakatto ja riippumatto.
Lauluja tehdessään Putro kiinnitti huomiota esimerkiksi aloituslinjoihin, sillä niillä saadaan kuuntelijan huomio heti laulun alussa. Niin kutsutun starttilainin täytyy Putron mukaan olla kirkas ja erikoinen omassa poikkeuksellisessa ryhdissään. Tätä täytyy seurata muita ryhdikkäitä lauseita, pelkkä hyvä aloituslause ei vie vielä kovin pitkälle, sillä muuten laulusta tulee sumea ja lässähtänyt.
Putro kiinnittää sanoituksissaan erityistä huomiota siihen, mitä kappaleessa kuvaillaan, on mahdollisimman kirkas kuva hänen itsensä mielessä. Selkeät yksityiskohdat on pystyttävä kuvaamaan kuuntelijalle tarkasti. Kun kuva on riittävän tarkasti mielessä, ei ole vaikeaa löytää sanoja sen kuvaamiseen sanoituksissa, mutta täytyy tietää tarkasti, mistä on kysymys ja mitä kuvaillaan. Tämän Putro koki Zen Cafén aikana haasteellisimmaksi. Toinen sanoituksia ohjaava voima ovat säkeet ja rytmit, kaikkiin säkeisiin eivät kaikki lauseet sovi samalla tavalla ja sanavalintoja täytyy toisinaan muuttaa radikaalistikin.
Zen Cafén aikaiset sanoitukset
Zen Cafén sanoitukset tunnetaan niiden arkielämään soveltuvista teemoista sekä rytmikkyydestä. Tämä johtuu siitä, että Putro ei tavoittele vokaalisuutta sanoituksissaan, vaan sen sijaan konsonanttien tuoma ryhdikkyys ja rytmikkyys ovat Putrolle mielekkäämpää. Sanoituksista löytyy myös joitakin monitavuisia puhtaita riimejä, joka on ollut jopa riskinomainen veto hänen ikäpolvensa rocklyriikoissa. Jujuna on se, että nämä riimipareihin perustuvat rivit eivät ole Putron sanoituksissa kaavamaisia, vaan harvinaisuus kappaleen keskellä. Putron sanoitusten rakenteet eivät myöskään noudata samoja peruskaavoja jokaisessa kappaleessa, joka pitää musiikin ja sanoitukset mielenkiintoisina ja elävinä lukijalle.
Zen Cafén aikana tehdyt sanoitukset ovat antaneet Putrolle hyvää harjoitusta soolouran sanoituksia varten. Kaikkein suosituimmiksi nousseet kappaleet on kirjoitettu universaaleista perusteemoista. Kaikki sanoitukset eivät kuitenkaan aukea kuulijalle samalla tavalla kuin Putrolle itselleen ja kuulijoiden käsitykset kappaleista välillä lyövät Putron ällikällä. Esimerkiksi Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään, ei vastoin yleistä käsitystä kerro yksinäisyydestä, vaan Putrolle alun perin oli kyseessä mieskuva.
Ideat sanoituksiin ja tarinat niiden takana tulevat Putrolle normaalista elämästä. Putro kirjoitti Zen Cafén albumeihin tarkoitettuja sanoituksia kuukausia putkeen, kunnes niistä parhaat nousivat pinnalle ja valittiin albumin tuotantoa varten. Muut päätyivät takaisin pöytälaatikkoon. Pöytälaatikkoon meinasi jäädä myös yksi myöhemmin hitiksi noussut kappale, Todella kaunis. Tämän kappaleen Putro kirjoitti bändin rokkikaudella ja se laitettiin syrjään sen kermaisen luonteen takia.
Seuraavalle albumille valittaessa kappaleita se nousi taas pinnalle, sillä tuolloin rokkikausi oli jo eletty ja tilaa hempeämmille kappaleille oli runsaasti. Lopulta kappale jäi soimaan radioihin ja ihmisten mieliin jopa 15 vuodeksi.
Zen Cafén loppumaton ura
Vuonna 2007 Zen Café ilmoitti nettisivuillaan määrittelemättömän pituisesta tauosta, joka jatkuu yhä. Samulin mukaan on mahdollista, ettei yhtye koskaan enää palaa yhteen. Yhtyeen jäsenet ovat hyvissä väleissä toistensa kanssa, mutta on epätodennäköistä, että he enää alkaisivat työskennellä yhdessä. Samulin sooloura on hyvällä mallilla ja hänen mukaansa Zen Café tuntuu edelleen lähinnä menneisyyden jutulta kuin ajankohtaiselta aiheelta.
Yhden Suomen suosituimman bändin johdosta sooloartistiksi hyppääminen on onnistunut Putrolta hyvin ja suosio on kulkenut mukana soololevyltä toiselle. Ensimmäinen askel kohti tuntematonta soolouraa oli kuitenkin pelottava. Tunnelmat vuonna 2007 juuri soolouran alkaessa olivat Putron kuvailuissa samanlaiset, kuin ollessa metsässä ja reitti ryteikön läpi on näkyvissä: mielikuva on, miten tästä edetään, mutta tietoa onnistumisesta ei ole.
Putron onneksi fanit ovat ottaneet soolouran vastaan hyvin. Nykyisin Putro keikkailee niin salanimen peittämänä kuin avoimestikin, ja viimeisin single on juuri julkaistu vuoden 2017 helmikuussa. Single on saanut suursuosion, kuten uudelta tulevalta albumilta viime syksynäkin julkaistu single.